Elama tai pelkka olemassaolo 2

Voi hyvinkin olla, ett kirjasta tuli vhn runsas, mit siell on kuvattu, mutta kaikki tapahtui niin kuin siell kerrotaan. Toki muistelmia on paljon, ja ehk niss voisi sanoa, ett se oli normaalia elm, mutta tm on mys nkemys siit, kuinka koin olemassaoloni. Mutta se ei tarkoita sit, ett syytn ketn ympristssni tai vastaavaa, vaan ett kaikki perustuu omiin ptksiini. Tuolloin en osannut arvioida, olivatko he oikein vai vrin, mutta vasta jlkeenpin. 95 % ajasta ptin tehd sen nin. Se, onko minulle kerrottu jotain, on eri kysymys. Mutta se, mik tulee varmasti olemaan mukana elmni loppuun asti, miss muodossa tahansa, on se, ett ihminen ajattelee jotakuta toista, jolla on hahmomurha antaakseen uralleen vauhtia. Jos tuolloin faktoja, ei arvioita, olisi vlitetty rahoituksesta oikeuslaitokselle, elmni olisi luultavasti mennyt toisenlaiseen suuntaan. Vaikka tst syyst todettaisiinkin syyllistyneeni joihinkin lakirikkomuksiin, olen vakuuttunut siit, ett olen syytn elmni loppuun asti. Ptin suojella poikaani lhestymistapallani. Saatat nyt ajatella mit haluat, olen pttnyt itselleni oikean tien, muuten poikani ei ehk ole elossa tnn. En vlttmtt osaa vastata, olenko tyytyvinen nykyiseen elmni vai en, koska se on mielestni hyvin henkilkohtainen nkkulma. Olen iloinen. Miksi? Toisaalta olemassaoloni sujuu nyt rauhallisesti pinvastoin kuin jo pystyin kokemaan, toisaalta olen erittin iloinen, ett psin eroon riippuvuudestani, joka oli seurannut minua yli 3 vuosikymment. En tied miten se tapahtui vuonna 2014. Oliko se korkeampi voima vai se, ett olin lhempn itsemurhaa kuin halusin mynt itselleni. Joka tapauksessa, en kyseenalaista sit. Ehk koko asia, jonka annan, on kokemus, josta voi olla hyty jollekin toiselle. Mutta se ei tarkoita, ett tuomitsisin sen, mit olisin kokenut, ei, pinvastoin. Sill vlin kuuden vuosikymmenen aikana on varmasti ollut mys kauniita hetki, ja yksi muista, mit tulee miele